Vatsanpohjassa hiipivää jännitystä, häsäämistä ympäriinsä, korkokenkien kopinaa, kauniita juhlamekkoja, kevyttä humaltumista kuohuviinistä - siitä on hääpäivä tehty! Paitsi meidän. Olimme varanneet maistraattiin puolen tunnin ajan vihkimiseen, keskellä kiireisintä arkea.
Aamu alkoi niin kuin mikä tahansa arkiaamu; eskarilaisen viemisellä eskariin ja Maarian töihinlähdöllä. Itse sain jäädä vielä nukkumaan, koska luvassa oli yövuoro päivän päätteeksi. Jännitys toki ilmaantui jo heti heräämisen jälkeen, epäuskoisena siitä että tänään todella menemme naimisiin! Enkä todellakaan saanut mitään sinä päivänä tehtyä, pyörin vain ympäri asuntoa, testailin sormusta ja tuskailin, muistanko ottaa varmasti kaikki lippulappuset ja etenkin sormukset mukaan maistraattiin.
Itse toimitus kesti huimat 10 minuuttia. Maistraatin virkailija otti meidät vastaan, tarkisti paperit ja kävi tekemässä vihkitodistuksen. Takaisintullessaan maistraatin vihkihuoneeseen hänellä oli mukana henkikirjoittaja sekä yksi toimistojantteri, että todistajat riittivät vihkimisen lakikelpoisuuteen. Muutama sana perheen yhdistämisestä, tahdotko-kysymykset, sormukset sormiin. Ja zadam - minusta tuli rouva ja sain alkaa kutsumaan Maariaa vaimoksi. Ja jälleen paluu arkirutiineihin; eskarilaisen hakeminen eskarista, äkkiä ruokaa naamaan ja lähtö kunkin omiin harrastuksiin.
Vaikka toimitus oli noinkin lyhyt ja koruton, jäi siitä kuitenkin hyvä mieli. Nyt on melkein kaksi viikkoa takana vaimona olemista, eikä tämä pöllömpää ole! ☺ Ehkä lähennyimme vielä ennestään, sillä tämä on meidän yhteinen salaisuutemme joka konkretisoi tulevan päämäärämme. Eikä siinä, tulemme vielä joskus saamaan päivämme prinsessoina, kunnolliset häät missä voimme juhlia suvun ja rakkaiden ystäviemme kanssa tätä kaikkea. Sitten joskus, kun aika on valmis.
Allu, tuore rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti