Mistä kaikki alkoi? Varmaankin siitä kun tutustuimme,
aloimme tapailla ja lopulta seurustella.
Kuinka äkkiä perhe-elämä vei mennessään jo ennen yhteen muuttoa, mutta
etenkin sen jälkeen! Olin asunut pitkään yksin, enkä edes osannut ajatella
mahdollisuutta saada lapsia ilman niiden synnyttämistä! Uusioperheissä on aina paha
äitipuoli –asetelma; äitipuoli on se, kuka sabotoi lasten elämää, kuka pilaa
aina kaiken ja kuka aiheuttaa suurimmat ongelmat. Olin seurustelun alusta jo
päättänyt, ettei minusta tule se tarinoiden pahis, vaan todellakin haluan olla
tärkeä osa lasten kasvua - tuttu ja etenkin turvallinen lähiaikuinen, kenen
kanssa voi jakaa ilot sekä murheet. Eihän se kaikki mennyt sitten ihan
niinkään, mutta vaikeuksien kautta voittoon! Pakko myöntää, että meillä on ollut
alusta asti Maarian kanssa täysin erilaiset ajatukset lastenkasvatuksesta, ja me
olemme niistä tapelleet. PALJON! Itse
olen tiukkapipo tiettyjen asioiden suhteen, kiitos oman kasvatukseni, Maaria
vähän hövelimpi. Mutta niin ne lapset (ja myös me aikuiset) olemme lopulta
oppineet elämään toistemme rinnalla, vaikka vääntöjä tulee edelleenkin välillä.
Koen kuitenkin olevani tärkeä lasten elämässä, ja olen myös pystynyt rikkomaan
jo lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja, mitkä ovat itseäni paljon
mietityttäneet elämäni varrella.
Olen tiennyt jo nuoruudesta asti haluavani lapsia. Sen
vuoksi koin todella suuren pettymyksen, kun Maaria ensimmäisiä kertoja asiasta
puhuessamme kertoi lapsilukunsa olevan jo täynnä. Asia mietitytti todella paljon;
voinko jäädä hyvään ja tyydyttävään suhteeseen, jos en ikinä saa omaa lasta?
Annanko koskaan Maarialle anteeksi, jos jätän lapsihaaveen toteuttamatta?
Kuitenkin elimme elämäämme yhdessä useita vuosia niin, ettei asiasta sen
tarkemmin keskusteltu. Todellisuudessa en edes asiaa tarkemmin ajatellut, koska
lapsihaaveet eivät olleet millään tavalla ajankohtaisia. Lopulta pitkän ajan
päästä, jonkin aikaa mietittyäni otin asian puheeksi; ensin varovasti kerroin
haaveesta tulla äidiksi ja siitä, että jos Maaria ei sitä halua, niin sitten
teidemme on erkaannuttava tässä vaiheessa. Ja kuten blogin otsikosta voikin
päätellä, Maaria näytti vihreää valoa haaveelle, ja vaikutti itsekin vilpittömästi
innostuvan asiasta!
Tällä tiellä sitä sitten ollaan! J Jos minä olen innoissani,
niin sitä on kyllä Maariakin! Vauvakuume taisi iskeä häneen vielä himpun verran
kovempaa – ensimmäiset blogit keinohedelmöityshoidoista sekä lapsen
hankkimisesta hän luki seuraavana päivänä vauva-keskustelun avauksesta, sitä
seuraavana taisi varata ajan ensikäynnille keinohedelmöitysklinikalle. Ja
lähetti jopa minun esitietolomakkeen täytettynä sinne! Viikon kuluttua olikin
pyydetty maistraatilta avioliiton esteettömyystodistus sekä varattu aika
vihkimiselle. Eli kaikki tapahtui käytännössä kahden viikon sisään, ilman sen
suurempia miettimisiä ja suunnitteluja. Sinällään ei haittaa, lapsenteko tuntuu
todella luontevalta ja aika tuntuu olevan juuri se oikea! Näillä mennään,
katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! J
Allu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti